Algoritminen harmaus

22.6.2026 | Kalle Honkonen, Business Development

Kun kaikilla on samat työkalut, erottuminen ei synny enää tuotannosta vaan valinnasta

Tampereen Kauppakamarin blogisarjassa kirjoitin siitä, miksi tekoälyvideon kohdalla juuri laatu on muuttunut koko keskustelun vaarallisimmaksi kohdaksi, miksi johdon ei pitäisi ostaa nopeutta arvon kustannuksella ja miksi Business Narratiivi on markkinoinnin selkäranka. Mutta vaikka teknologia olisi hallussa ja suunta kirkastettu, yksi ongelma jää vielä jäljelle. Se on ehkä hiljaisin niistä kaikista ja juuri siksi vaarallinen.

Mitä tapahtuu silloin, kun sinulla on käytössäsi samat työkalut kuin kaikilla muillakin, sama nopeus, sama tuotantokyky ja lähes rajaton määrä vaihtoehtoja?

Silloin vastaan ei tulekaan enää hitaus. Vastaan tulee harmaus.

Sen tunnistaa kyllä, kun siihen törmää. Sisältöä syntyy enemmän kuin koskaan. Kanavat päivittyvät. Tekstiä, kuvaa, videota ja versioita tulee ulos tasaisena virtana. Kaikki näyttää siistiltä. Kaikki on teknisesti ihan kunnossa. Mutta jos ollaan rehellisiä, harva asia jää mieleen. Harva asia tuntuu miltään.

Ja kaikkein pahinta on se, että moni yritys luulee tuossa kohtaa olevansa hyvässä vauhdissa, vaikka todellisuudessa se alkaa muistuttaa markkinassa kaikkia muita. Tämä on tekoälyajan hankalin ansa. Ei se, etteikö asioita saataisi tehtyä. Vaan se, että niitä saadaan tehtyä niin helposti, että merkityksettömästä tulee nopeasti normi.

Shit in, shit out

Tietotekniikan vanha laki pätee edelleen. Shit in, shit out.

Tekoäly ei muuta huonoa ajattelua hyväksi markkinoinniksi. Se ei pelasta geneeristä viestiä. Se ei tuo näkemystä sinne, missä sitä ei muutenkaan ole. Se tekee vain yhden asian erittäin tehokkaasti. Se monistaa sen, mitä sille annat.

Jos sille syöttää varovaista keskinkertaisuutta, ympäripyöreää jargonia ja viestiä, joka voisi tulla keneltä tahansa, ulos tulee juuri sitä samaa. Vain nopeammin, halvemmalla ja näennäisesti valmiimpana.

Ja juuri tässä kohtaa moni menee harhaan. Kuvitellaan, että ongelma oli tuotannossa. Että kunhan saadaan enemmän ulos, homma alkaa toimia. Todellisuudessa ongelma olikin usein paljon aikaisemmassa kohdassa. Yritys ei ollut päättänyt tarpeeksi tarkasti, mitä sen pitäisi sanoa, miksi juuri se on tärkeää ja mikä kaikesta mahdollisesta kannattaa jättää kokonaan sanomatta.

Kun lähtö on sumea, lopputulos on siisti mutta sumea.

Enshittificationista Unshittificationiin

Cory Doctorow teki tunnetuksi termin enshittification. Hän kuvasi sillä sitä, miten digitaaliset alustat rapautuvat ajan myötä. Ensin ne ovat hyviä käyttäjälle. Sitten ne alkavat puristaa arvoa yritysasiakkailta. Lopulta ne heikentävät molempien kokemusta, koska tärkeintä ei enää ole laatu vaan optimointi. Lopputuloksena on paskautunut järjestelmä.

Sama logiikka hiipii nyt myös markkinointiin.

Kun tuotantoa voi automatisoida lähes rajatta, syntyy houkutus täyttää kaikki mahdollinen. Julkaista lisää, näkyä enemmän, tehdä uutta, koska uuden tekeminen on niin helppoa. Ulospäin se näyttää aktiivisuudelta. Sisältä päin se alkaa kuitenkin tuntua tyhjältä. Julkaisujen määrä kasvaa, mutta arvo ei kasva mukana. Näkyvyyttä tulee, mutta muistijälki jää heikoksi. Kaikki on koko ajan liikkeessä, mutta mikään ei tunnu siirtävän asemaa markkinassa.

Siksi vastaliike on tarpeen. Tässä tekstissä kutsun sitä Unshittificationiksi.

Se ei tarkoita mitään mystistä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että joku päättää palauttaa laadun, merkityksen ja harkinnan takaisin tekemisen ytimeen. Että kaikkea mahdollista ei julkaista vain siksi, että voidaan. Että kohina karsitaan pois. Että keskinkertaisuuden suoltaminen loppuu. Että joku uskaltaa kysyä, onko tämä oikeasti arvokasta vai vain nopeasti tuotettua täytettä.

Business Narratiivi on suodatin

Juuri tässä kohtaa Business Narratiivin merkitys alkaa näkyä uudella tavalla.

Sen tehtävä ei ole vain antaa yritykselle siistimpää kieltä tai parempia lauseita verkkosivulle. Sen tehtävä on toimia suodattimena. Se auttaa erottamaan, mikä rakentaa yrityksen asemaa ja mikä vain täyttää tilaa. Ilman sitä tekoäly tuottaa helposti kaikkea mahdollista. Sen kanssa tekoäly voidaan valjastaa tuottamaan enemmän sitä, mikä on oikeasti olennaista.

Tämä on iso ero. Jos suunta puuttuu, teknologia lisää määrää. Jos suunta on selvä, teknologia voi lisätä voimaa. Siksi Business Narratiivin arvo ei laske tekoälyn myötä. Se nousee.

Mitä enemmän sisältöä voidaan tehdä, sitä tärkeämpää on tietää, mikä sisältö kannattaa ylipäätään tehdä.

Maku ei ole koriste

Tässä kohtaa mukaan tulee sana, jota käytetään liian harvoin vakavasti liiketoiminnan yhteydessä. Maku.

En tarkoita tällä esteettistä mielipidettä tai luovan alan hienostelua. Tarkoitan kykyä valita. Kykyä nähdä, mikä on yritykselle arvokasta, mikä tukee sen viestiä, mikä vahvistaa sen asemaa ja mikä kannattaa jättää kokonaan tekemättä, vaikka sen saisi tuotettua viidessä minuutissa.

Tekoäly osaa ehdottaa vaihtoehtoja. Se ei osaa kantaa vastuuta siitä, mikä niistä on oikea. Se ei tiedä, mikä sopii juuri sinun yrityksellesi, juuri tähän markkinaan, juuri tähän hetkeen. Se ei tiedä, mikä on linjassa Business Narratiivin kanssa ja mikä rikkoo sen. Se ei tiedä, mikä tuntuu tosilta ja mikä vain näyttää valmiilta.

Maku ei ole tekoälyajan ylellisyys. Se on kilpailuetu.

Kun kaikilla on käytössään samat työkalut, erottuminen ei synny enää siitä, kuka tuottaa eniten. Se syntyy siitä, kuka osaa valita tarkimmin.

Näkemys on se, mistä kannattaa maksaa

Lopulta tämä kaikki tiivistyy yhteen yksinkertaiseen asiaan.

Kun lähes kaiken voi saada nopeammin kuin ennen, nopeus lakkaa yksin riittämästä. Kun lähes kaiken voi tehdä halvemmalla kuin ennen, halpuus lakkaa yksin erottamasta. Kun lähes kaikki voivat tehdä teknisesti siistiä jälkeä, tekninen kelvollisuus lakkaa yksin vaikuttamasta.

Silloin jäljelle jää näkemys.

Kuka osaa nähdä, mikä on olennaista? Kuka osaa pitää siitä kiinni, vaikka vaihtoehtoja on loputtomasti? Kuka uskaltaa jättää julkaisematta sen, mikä on kyllä mahdollista, mutta ei merkityksellistä?

Juuri siinä kohtaa Unshittification alkaa. Ei uudesta työkalusta. Ei nopeammasta tuotannosta. Vaan siitä, että joku valitsee paremmin.

Tekoäly tekee markkinoinnista nopeampaa. Se ei tee siitä automaattisesti parempaa. Siksi tekoälyajan kovin kilpailuetu ei ole tuotanto.

Se on näkemys. Ja sen jälkeen maku käyttää sitä oikein.

Kalle Honkonen
Business Development
kalle.honkonen@ahooy.fi
+358 500 656 969

Lue Kallen Kauppakamari-blogin muut osat:

Osa 1.
https://tampereenkauppakamarilehti.fi/tekoalyn-suurin-ansa-kun-laatu-on-todiste-rikoksesta/

Osa 2.
https://tampereenkauppakamarilehti.fi/ai-myy-nopeutta-mutta-johdon-pitaisi-ostaa-arvoa/

Osa 3.
https://tampereenkauppakamarilehti.fi/nopeampi-tuotanto-ei-riita/